Kai Nieminen

Niemisen huilukonsertossa kiehtovat melodiat kietoutuvat moderniin sävelkieleen. Sointimaailma on lyyrisen impressionistinen, mutta teoksesta löytyy myös tummempia sävyjä. Huilu toimii muuntautumiskykyisenä solistina: milloin sen ääni tuo mieleen tuulen henkäilyn öisellä tähtitaivaalla, milloin se on kuin talvimaiseman yllä kaartava arktinen lintu, joka pyrähtää pelästyneeseen lentoon. Yksiosaisen konserton rakenne on kehämäinen ja perustuu toistuvaan motiiviin, joka muuntuessaan synnyttää uusia musiikillisia tunnelmia. Andante misterioso –avausosaa leimaa harpun ja huilun herkkä dialogi, jota täydentävät lyömäsoittimet, mm. kellopeli ja vibrafoni. Tekstuuri pysyy kautta linjan läpikuultavana, kristallisena ja kimmeltävänä. Teoksen luonne on kamarimusiikillisen intiimi, sillä Niemisen orkestrointi antaa tilaa eri soittimien ominaispiirteille ja väreille. Hän kokeekin konserton ikään kuin erilaisten luonnetyyppien sinfoniaksi ja itsensä sävelmaalariksi, joka ammentaa fantasioita elämästä ympärillään. Nieminen sai idean huilukonserttoonsa Rooman Villa Lantessa, kun itsepintainen linnunlaulu piti häntä hereillä yön kuumimpina tunteina. Teoksen otsikko viittaa Italo Calvinon viimeiseksi jääneeseen romaaniin Palomar. Vaikka Niemisen inspiraation lähteet liittyvät kirjallisuuteen, kuvataiteisiin ja luontoon, hän ei halua kahlita kuulijaa ohjelmallisuuteen. Ulkomusiikillisten lähtökohtien tarkoitus on korkeintaan stimuloida kuulijan mielikuvitusta ja saada tämä maistelemaan musiikillisia visioita yhtä ennakkoluulottomasti kuin Calvinon Herra Palomar, joka tutkailee maailman pieniä ihmeitä ympärillään.

Nieminen on säveltänyt huilukonserton Patrick Gallois’lle, joka kantaesitti ja johti sen Teatro dal Vermessä, Milanossa 15 marraskuuta 2001 I Pomeraggi Musicali –orkesterin kanssa. Suomen kantaesityksensä Palomar sai vuonna 2003 Jyväskylässä.

Niemisen ensimmäinen orkesteriteos Vicoli in ombra enteilee huilukonsertto Palomarin maailmaa ja sai myös alkunsa Roomassa. Orkesterin käsittely on tuttuun tyyliin kuulaan ilmavaa, ja musiikista henkii kiireettömyys, rauha ja kyky nauttia hetken tunnelmasta. Niemisellä on taito rakentaa teoksiaan fantasian keinoin, mutta niiden taustalta on aina löydettävissä selkeä musiikillinen kontruktio.

Teos on kuin matka mielen hämyisiin sokkeloihin, joiden vertauskuviksi nousevat roomalaiset kujat. Ne mutkittelevat ja risteytyvät, kuten viiteen suuntaan avautuva Vicolo del cinque, mutta johdattavat kulkijan jälleen tuttuun paikkaan, joka näyttäytyy uusin silmin avautuessaan eri kuvakulmasta.

Vicoli in ombra alkaa kontrabassojen ostinatomaisella ”kävelymotiivilla”. Kuuntelija on kuin kujaa pitkin kulkeva huoleton tarkkailija, joka kohtaa ensiksi laitapuolen kulkijat, hupaisasti onnahtelevat fagotit, sitten ylväästi keinuvat, naiselliset puupuhaltimet. Välillä kujilla on ruuhkaa, välillä ne kaikuvat yksinäisyyttään. Teoksen keskivaiheille tultaessa trumpetti esittelee pääteeman, ja tekstuurin tiivistyessä myös jousien rooli muuttuu ja ne alkavat tuoda sointiin enemmän dissonanssia.

Nieminen viittaa teoksen muotoon Pablo Cascalsin sitaatilla: ”Ajan takaa sateenkaaria.”

Jyväskylä Sinfonia kantaesitti tämän tilaamansa teoksen vuonna 1995 Ari Rasilaisen johtamana.

Klarinettikonsertossaan Kai Nieminen upottaa kuulijan musiikillisten tarinoidensa unenomaiseen maailmaan. Jo ensi tahdeista lähtien soolosoitin hypnotisoi ja etenee teoksen keskiössä käärmeenlumoojana.

Myös tälle teokselle löytyy innoittaja kirjallisuudesta: italialaisen Antonio Tabucchin romaani Intialainen yösoitto, jonka kerronta häilyy todellisen elämän ja mielikuvitusmaailman välillä synnyttäen tunnelmia, joita ei voi tulkita järjen keinoin. Kirjassa viitataan muistoihin, jotka ovat peräisin edellisestä elämästä, ja Tabuccin innoittamana Nieminen leikittelee musiikillisilla déjà-vu –kokemuksilla: “kuinka musiikkia kuunnellessaan muistaa jonkin aiemmin teoksessa kuullun aiheen, joka muuntuneenakin on edelleen tunnistettavissa”.

Niemisen kiinnostunus kulttuurillisiin ja ajallisiin kerrostumiin ilmenee kykynä yhdistää mennyttä ja nykyistä. Ensimmäisessä osassa barokista lainattu kyynelmotiivi soi moniäänisenä klarinetilla. Tämä hajasointitrilli syntyi tiiviissä yhteistyössä solisti Mikko Raasakan kanssa ja kertoo säveltäjän viehtymyksestä sekä uudempiin soittotapoihin että vanhan musiikin aiheisiin. Avausosan päättää haikea andante elegiaco –jakso, jossa orkesterin klarinetti ja bassoklarinetti tekevät tietä sooloklarinetin koraalimaiselle, melankoliselle melodialle.

Keskimmäisessä osassa konsertto soi lyyrisimmillään. Klarinetti maalaa kuvioitaan jousien harmonian ylle, ja lyömäsoittimet tuovat kudokseen tuikkivia valon välähdyksiä. Orkesterisoittimet toimivat ikään kuin soolosoittimen ”varjoina” ja toisaalta dialogin avaajina tarjoamalla aiheita, joihin klarinetti tarttuu. Konsertossa on kolme osaa sekä kaksi kadenssia, joista ensimmäinen on solistin improvisoima soolokadenssi, toinen klarinettien ja lyömäsoittimien taianomainen dialogi. Finaali on luonteeltaan virtuoosinen ja kiihkeä. mutta orkesterin sointi pysyy silti kautta linjan läpikuultavana.

Konserton jokaisella osalla on Tabucchin kirjasta peräisin oleva runollinen mottonsa:
Ihmiset, jotka nukkuvat yönsä huonosti, ovat vaivaansa itse syypäitä, enemmän tai vähemmän. Mihin he syyllistyvät? He tekevät yöstä todellisen.
(Maurice Blanchot)

"Ihmisruumiin saattaisi varsin hyvin kuvitella vain pelkäksi harhaksi", hän sanoi. "Se kätkee todellisen minämme. Paksun kuoren lailla se ympäröi sisimmässämme asustavaa kirkkautta tai pimeyttä."

Kulttinsa unessa elää Usko hulluna. Uusi Jumala on pelkkä sana vain.
Älä etsi, saati usko: kaikki pysyy salassa.

Klarinettikonsertto on omistettu Mikko Raasakalle, joka kantaesitti sen Vaasan kaupunginorkesterin konsertissa lokakuussa 2002 Hannu Norjasen johdolla..

Kai Niemisen soolokitaralevy "Poems of Remembrance" on julkaistu 19.02.2007.

Kai Niemisen Night Sonata on julkistettu.

Video DVD sisältää Niemisen säveltämät teokset Nigt Preludes, Gnomes of the Night ja Night Poems in a Clockshop Little Before One O'Clock. Kitaristina on Olli Hirvanen. Bonusraitana on Erkki Palolan soittama viulusoolo Astolpho on the Moon.

Videon on tuottanut ja sit� myy Dovitra Oy ja sen on suunnitellut ja koostanut Jarmo Levy.

DVD on myös osana Night Sonata -nuottivihkoa, mikäli nuottien ostaja haluaa. Julkaisija on Fennica Gehrman.

DVD on saatavissa lis�ksi Helsingissä F-Musiikki Fugasta.
Jyväskylästä. DVD sisältyy myös osana nuottivihkoon, jota julkaisee Fennica Gehrman. Tästä DVD:n etulehti isona pdf-tiedostona Tästä DVD:n takalehti isona pdf-tiedostona

Videoraita 1: Gnomes of the Night. Olli Hirvanen, kitara. Video kertoo kitaristin taistelusta kiven eri muotoja vastaan. Videossa näkyvä jatulintarha on kuvattu Nauvossa ja rauniot ovat Kuusiston linnan rauniot.

Videoraita 2: Night Preludes.Olli Hirvanen, kitara. Tällä videolla kitaristi joutuu kolmen kulttuurin pyörteisiin. Kirkkoympäristö on Petäjäveden vanha puukirkko. Itämaisen kulttuurin hahmona on puinen lohikäärme ja kitaristia ohjaa myös lapin noita.

Videoraita 3: Night Poems in a Clockshop Little Before One O'Clock. Olli Hirvanen, kitara. Alkuperäinen musiikin innoittaja tälle kappaleelle oli tarina juutalaisesta kellokauppiaasta, joka tiesi kellonajan vaikka häneltä oli viety kellot kaupasta. Videolla kolme kelloa kertoo tarinansa takaumana mustavalkoisena filminä. Kellokaupan ulkopuolella näkyy uhkana murskaavan suuri koneisto.

Videoraita 4: Astolpho on the Moon. Erkki Palola, viulu. Italo Calvino kirjoitti kirjan, jossa Astolfo miettii maailmankaikkeuden merkitystä. Tällä videolla Astolfo on kuussa ja tutustuu viulumusiikkiin.

Musiikkin�ytteit� Kai Niemisen CD:lt� "In the Woods" (Lis�tietoja CD:st� Pilfinkin sivulta).

Toru Takemitsu:

Torroba F. Moreno:

Englantilainen kitaristi John Mills on levyttänyt Kai Niemisen musiikkia. Acquarelles CD on julkaistu tammikuussa 2006.

Tässä otteita raidoilta:

Raita 02: Homenaje á Andreas Segovia.

Raita 03: Fragmentos de la vida del mar.

Raita 04: Estampes.

Raita 05: The Temple.

Raita 06: Acquarelli della notte II.