Kai Niemisen fantasiaa

"Kotimaisen säveltäjän musiikille kokonaan omistettu levy on edelleen merkkitapaus Suomessa, etenkin jos kyseessä on orkesterimusiikki. Erityisen merkittävää on saada levylle Kai Niemisen kolme laajaa orkesteriteosta. Jyväskylässä vaikuttava kitaristi-säveltäjä on sivussa musiikkielämämme kuluneimmilta urilta sekä maantieteellisesti että tyylillisesti, ja vaikka kitaristit soittavat Niemisen kappaleita säännöllisesti, tuntuu että orkesterista hän on löytänyt luontaisimman ilmaisuvälineen."
Kare Eskola, YLE.
Lue arviointi kokonaan YLE:n sivulta.

Rondo 2009

Huvudstadsbladet 28.04.2010

Kohti messun hiljaisuutta. Kai Nieminen, kitara.

Soitinmusiikki. Aksentti 7/2007

Nieminen, Kai: Poems of remembrance

Serenade / Sofia Gubaidulina. Folios for guitar / Toru Takemitsu. 7x7 for guitar / Pekka Kostiainen.

Sacromonte, op. 54 / Herbert Lindholm. Four episodes for guitar / Harri Wessman. Night sonata(s) for guitar / Kai Nieminen.

Kai Nieminen (kitara).

Äänitetty 2006, 2007. Pilfink cd.

JJVCD-37 11,- tmt

Kai Nieminen tunnetaan paitsi taidokkaana säveltäjänä myös virtuoosimaisena kitaristina.

Omassa musiikissaan Nieminen usein tutkailee soitinten sointivärimahdollisuuksia ja erilaisia soittotekniikoita mitä tenhoavimmilla tavoilla unohtamatta kuitenkaan itse musiikkia ja sen tunteita ja ajatuksia välittävää tarkoitusta. Samaa voisi sanoa tällä äänitteellä kuultavasta Niemisen Night Sonata(s) -sarjasta. Se on kolmiosainen kokonaisuus, joka kuvaa unien erilaisia luonteenpiirteitä kuten painajaisia, päiväunia ym. herkullisella ja mukaansa tempaavalla tavalla.

Niemisen levylle valitsemat muutkin teokset ovat mitä kiinnostavimmat. Joukossa on Sofia Gubaidulinan (s. 1931) kaunis serenadi, Toru Takemitsun (1930 - 96) ensimmäinen soolokitarateos Folios, Pekka Kostiaisen rytmikäs sävellys 7x7, Herbert Lindholmin flamencovaikutteinen teos Sacromonte sekä Harri Wessmanin musikanttinen ja hieman melankolinen nuoruuden teos Neljä episodia.

Levyn rohkean ohjelmistovalinnan kruunaa Kai Niemisen vahva eläytyminen ja harkitut sekä väkevät tulkinnat.

Jan Mikael Vainio

Kaksi kitaraa ja sointien koko kirjo
John Mills ja Kai Nieminen:
Joensuun konservatorio
Maanantai 12.3.2007

Joensuun kitarakeväässä kuultiin jälleen kansainvälisen mitan muusikoita kun täkäläiselle yleisölle jo melko tutut Kai Nieminen ja John Mills vierailivat konservatoriossa. Soinniltaan ja soittoihanteiltaankin melko erilaiset muusikot käyttivät tällä kertaa Reino Vanhatalon kitaroita, joiden soinnillinen monipuolisuus pääsi näin hyvin esille.

Illan avasi Kai Nieminen Luis de Milanin Kuudella Pavanella, joista viimeinen tosin sattuu olemaan Galliard. Kappaleiden puhdas renessanssitunnelma soi rehevänä Niemisen huolitellun soinnillisen taituroinnin ansiosta. Myös rikkaat nyanssit toimivat maukkaasti. Ennen John Millsin vuoroa Nieminen soitti vielä hallitun modernin Alban, jonka säveltäjän Hans Haugin kuorotausta kuului kitarallekin tehdyssä kappaleessa hyvin. Konsertin toisella puoliajalla Nieminen osoitti pehmeän perussointinsa monipuolisuutta vielä Toru Takemitsulle melko tyypillisen mietiskelevässä sarjassa All in Twilight. Tavoistaan poiketen Japanin tunnetuin säveltäjä oli tosin tehnyt mukaan yhden nopean osan ja käyttänyt päätöksessä jopa varsin viihteellisiä sointukulkuja, mutta hillityn yksinpuhelun tuntu oli kuitenkin päällimmäisenä.

Englantilainen, nyt kolmatta kertaa Joensuussa konsertoinut John Mills aloitti vuorollaan renessanssin kepeissä tunnelmissa, Gaspar Sanzin kappaleella Gallardas Canarios. Soinniltaan Niemistä terävämpi ja nasaalimpi Mills osaa myös tarvittaessa värittää soittoaan, mikä kuultiin etenkin Dilermando Reisin kappaleessa Xodo da Baiana. Rytmisesti vahva, vauhdikas ja voimakkuuseroiltaan lähes liioitteleva eteläamerikkalaisen musiikin kattaus oli taiturillista soittoa, joskaan Mills ei edes pyri peittämään vasemman kätensä ääntä yhtä viimeistellysti kuin suomalainen kollegansa. Tyyli kuitenkin sopii hyvin Millsin valitsemiin kappaleisiin, jotka olivat melkoisia virtuoosinumeroita. Myös Jorge Morelin kappaleiden pikantisti purevat soinnut toimivat tällä otteella mainiosti.

Mikko Nortela

Duon väripaletti valloittaa

Toisella puoliajalla kuultiin lähinnä herrojen yhteistä musisointia. Niemisen kolmiosainen Night Shadows hyödynsi oikeastaan koko ajan samoja perusaiheita. Modernismissaan maltillinen Nieminen oli luonut soinnillisesti rikkaan kudoksen, joka vain hyötyi soittajien erilaisista perussävyistä. Tunnelma oli silti valoisampi ja elävämpi kuin mystinen nimi antaa olettaa - Niemisen yössä edettiin selvän kolmijakoisesti eikä varjoissa ollut mitään uhkaavaa.

Heitor Villa-Lobosin kevyen kerronnallinen pianosarja Francette Pia toimi kahdella kitaralla hyvin, vaikka mistään kovin suuresta taide-elämyksestä ei hupaisien pikkukappaleiden kohdalla voikaan puhua. Säveltäjänä vähän vähemmän tunnettu Andres Segovia tuntui harjoituskappaleeksi tehdyssä Divertimentossaan jopa syvällisemmältä säveltäjältä.

Mikko Nortela

Venetsialaisissa säveltunnelmissa

Jyväskyläläinen säveltäjä Kai Nieminen on sävelmaalari, jolla on taito muuttaa visuaalisia kuvia ja vaikutelmia soiviksi lyyrisiksi mielenmaisemiksi.

Pääkaupunkiseudulla Niemisen musiikilla on ainakin yksi tärkeä ystävä: Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestari Erkki Palola. Tilattuaan Niemiseltä ensin viulukonserton Palola tilasi häneltä konserton myös toiselle soittimelleen, alttoviululle.

Mikkelissä sai kantaesityksensä La Serenissima, konsertto alttoviululle, harpulle ja jousille. Se ilmentää tunnelmia ja vaikutelmia, joita Nieminen koki äskettäisellä, ensimmäisellä Venetsian matkallaan. Nimi tarkoittaa Venetsiaa.

La Serenissima on hyvin Venetsia -henkinen teos. Kaupungin musiikillinen historia, erityisesti Claudio Monteverdin madrigaalit kuultavat teoksen hienostuneessa, utuisesti väreilevässä ja aaltoilevassa kontrapunktisessa kudoksessa.

Tunnelma on salaperäinen, öisen epätodellinen. Fantasiamaisen leijailun pohjalla kuuluu joskus tummaa rahinaa: kaunista kaupunkia syövyttäviä rappion ääniä. Venetsian kirkonkellot kaikuvat harpun helähdyksissä.

Palolalla oli hellä suhde alttoviuluunsa, joka milloin henkäili ja huokaili solistisesti, milloin sulautui osaksi jousiorkesterin rytmisesti sykkivää ja laulavaa kudosta.

Australialaissyntyinen kapellimestari Benjamin Vary oli hionut konserton soinnin ja kudoksen vivahteikkaan läpikuultavaksi.

Koko konsertista Vary oli rakentanut venetsialaisen musiikkirunoelman, pakenevien, kauniiden illuusioiden sarjan.

Hannu-Ilari Lampila

KAI NIEMINEN. KITARA:
ln the Woods.

Levyn kansien ja niistä löytyvän tiedon jälkeen kuulijan huomio ei seuraavaksi kiinnity soittajan taitoihin tai teoksiin. Ennen näiden paljastumista vuorossa on nimittäin soinnillinen maailma, niin esiintyjien kuin levy-yhtiönkin loihtimana asiana.

Tällä levyllä siihen voi paneutua pidempäänkin, sillä Niemisen runsaana ja täyteläisenä soiva kitara on onnistuttu äänittämään hienostuneesti ja soitinta kunnioittaen. Lopputulos on intiimi ja sointikuva läheinen mutta ei tungetteleva, Onnittelut niin muusikolle kuin äänittäjällekin ovat enemmän kuin paikallaan.

Levy ulottuu tyylillisesti monipuolisen 1900-luvun molempiin päihin Albert Rousselin viihteellisestä Segoviasta op. 29 Darius Milhaud'n, Toru Takemitsun ja Kai Niemisen modernimpaan ilmaisuun, Melkoinen tyylillinen kaari mahtuu jopa Tom Takemitsulta valittujen teosten sisään, sillä tämä uuden kitaramusiikin keskeinen tekijä ammensi ideoita monesta suunnasta- Ensiksi varsin modernilta kuulostavan tekstuurin sisältä paljastuu siis viitteitä myös kevyempään tyyliin.

Kai Niemisen Acquarelli della notte puolestaan rinnastuu monella Tapaa Takemitsuun. Tiettyä hengenheimolaisuutta on niin hiljaisuuden kunnioittamisessa kuin sointuajattellusakin, eivätkä kätketyt viittaukset klassikoihin tai kansanmusiikkiin ole vieraita myöskään Niemiselle. Säveltäjän esittämänä niin tämä kuin muutkin levyn teokset pääsevät hyvin esille, joten kokonaisuus on kauttaaltaan hyvin onnistunut.

Mikko Nortela

Kitaran runoilija

Kai Nieminen on ennättänyt tehdä jo kolmen vuosikymmenen mittaisen uran kitaristina, pedagogina ja säveltäjänä. In the Woods on kuitenkin vasta hänen ensimmäinen sooloalbuminsa. Jatkoa ei tosin jouduta odottamaan yhtä pitkään.

Levysarjan aloitus on paljon puhuva musiikillinen muotokuva Kai Niemisestä. Kappalevalikoima edustaa Niemiselle läheistä ja hänen mielellään tulkitsemaansa kitaramusiikkia.

Yksi yhdistävä tekijä on Andres Segovia, maestro joka innosti Niemisen kitaristin uralle. Levy sisältää Segovian esittämiä ja Segovialle sävellettyjä teoksia, kuten Albert Rousselin Segovian sekä Darius Milhaudin Segovianan. jota maestro ei tosin suostunut soittamaan koska piti sitä "liian modernina".

Toinen keskeinen henkilö on japanilainen säveltäjä Toru Takemitsu. Takemitsun tavoin Kai Nieminen puhuu toistuvasti musiikillaan luonnon merkityksestä hengeltään terveen elämän perustekijänä. Niin ikään hiljaisuus on tärkeä mielikuvien virittäjänä. sekä ylipäätään perin- teelle rakentaminen.

Takemitsun vähän ennen kuolemaansa (1996) säveltämä kitarateos In the Woods nousi varmasti luontevasti levyn nimikappaleeksi ja kansikuvan inspiraatioksi. Takemitsun sävelmaailmasta ei ole kovin pitkä matka Niemisen omaan sävellystyöhön, kuten levyn päättävä, kitaristien keskuudessa varsin suosituksi tullut Acquarelli della notte osoittaa.

Kai Nieminen on teosten tunnelmia tarkkaavaisesti kuunteleva, sanoisinko 'maisteleva' kitaristi. Hän rakentaa musiikkia kuin kertovaa runoa herkutellen hienovaraisilla sointisävyjen muutoksilla, valoilla ja varjoilla. Soitossa, tempoltaan eloisissakin kappaleissa kuten Moreno Torroban Suite Castellanassa, on hyvältä tuntuvaa mielen tyyneyttä.

In the Woods on äänitetty Juuan kirkossa. Jarmo Kähkösen äänityö on esimerkillistä, kitaran soinnin läsnä olevaksi ja vivahteikkaaksi tekevää. äänikuva on samalla kertaa miellyttävän intiimi ja hengittävän avara. Puu todellakin soi.

Mikko Voutilainen

Kitaramusiikkia parhaimmillaan

Kai Nieminen, kitara:
In The Woods. From the Shadows I can
Hear Ancient Voices. Pilfink records JJVCD-21.2005.

Jyväskyläläinen kitarataiteilija ja säveltäjä Kai Niemisen; (s. 1953) esikoisalbumi: In The Woods on hieno merkkipaalu kansainvälisen muusikon uralla. Nieminen on lähtöjään ylitorniolainen, Länsi-Pohjan musiikkiopistossakin opettanut taiteilija. Kitaristina hän on esiintynyt kotimaan lisäksi muun muassa Englannissa, Italiassa, Venäjällä, Tsekkoslovakiassa ja Ruotsissa.

Yleisradiolle hän on tehnyt useita nauhoituksia. Vastikään ilmestynyt soololevy on lähtölaukaus hänen levytetylle musiikilleen. Vuoden 2006 aikana levy-yhtiö Pilfink records julkaisee Kai Niemisen sävellyksiä eri taiteilijoiden esittämänä. Tulevalla levyllä muun muassa kitarataiteilija John Mills tulkitsee hänen sävellyksiään.

In The Woods -albumilla Nieminen esittää keskeistä ohjelmistoaan. Levyllä säveltäjä niminä ovat Manuel de Falla, Milhaud Darius, Roussel Albert, Credpo J. Gomez, Toru Takemitsu. Torroba F. Moreno ja Kai Nieminen. Kuunneltuaan tämän levyn, ymmärtää aina vain enemmän Niemisen tapaa lähestyä musiikkia. Avainkappaleena toimii oma esitys omasta teoksesta Adquarelli della notte.

Taiteellisen työnsä ohella Nieminen on kuulunut Roomassa järjestettävän Fernando Sor -kitarakilpailun tuomaristoon jo vuodesta 1981 alkaen. Mestarikurssien opettajana hän on toiminut Karjaalla, Weimarissa Saksassa, Kristiansandissa Norjassa ja Cardiffissa Englannissa. Muutama päivä sitten Nieminen kotiutui EteIä-Englannista, missä hän oli pedagogina 14. kertaa järjestetyssä West Dean Chichters Collegen kitarafestivaalilla West Sussexissa.

Niemisen esikoisalbumin jälki kuulostaa hyvältä. Siinä on monipuolinen ilme, ja se kestää välittömästi useamman kuuntelu- kerran peräkkäin. Levy on äänitetty toukokuussa 2004 Juuan evankelis-luterilaisessa kirkossa ja äänitöistä ja taiteellisesta tuotannosta on vastannut onnistuneesti Jarmo Kähkönen.

Hänellä on työn alla myös sävellyssarja vanhan kirkon pääsiäisen ajan kattomaalauksiin. Teos kuultaneen kontratenorin ja jousikvartetin kantaesityksenä vuoden päästä.

E.J. Posti

Nousevan auringon maasta nousevan auringon maahan

Markku Moilanen toteutti notkeasti ja taitavasti vaativan Elegy for Agathan/i> soolo-oboelle, Niemisen teoksen ensimmäisen osan. Mielleyhtymä kuuluun murhamammaan on säveltäjän mukaan ihan oikea. Toisen osan, I hear Streaming Light jousikvartetti hiveli korvia sävykkyydellään ja nyansseillaan. Osissa oli kiintoisia keskinäisiä yhtäläisyyksiä ja koko teos herätti vahvoja mielikuvia pohjoisesta luonnosta. Säveltäjä itsekin oli paikalla. Misato Mochizukin All that is Including me bassohuilulle, klarinetille ja viululle säväytti avaruudellisilla ulottuvuuksillaan, äärettömyyteen vievillä sävelkuluillaan.